Arnaldur Indridasonin 3 parasta kirjaa

Tulemme rikosromaanin kirjoittajalle, jolla on espanjankieliselle kaikkein lausumattomin sukunimi. Ja silti myös yksi mustan genren arvostetuimmista sukunimistä kaikille. Hänen romaanejaan on käännetty jopa 37 kielelle, luultavasti jopa Djiboutissa. tarkoitan Arnaldur Indriðason.

tämä Islantilaisella kirjailijalla on jotain erilaista. Sen ei tarvitse olla kaikkien lajityypin lukijoiden makuun, mutta on kuin Arnaldur kykenisi asettamaan sinut epämiellyttävään tilanteeseen, ratkaistavaan synkkään tapaukseen, keskellä joutomaata, josta on näkymät upealle pohjoiselle värien valot yhtä voimakkaita kuin järkyttäviä.

Se saattaa kuulostaa oudolta, mutta älä koskaan aliarvioi empaattista kykyäsi. Tietäen kirjailijan islantilaisen alkuperän vakuutan teille, että hän johtaa sinut mielikuvituksensa läpi, täynnä aurinkoisia öitä, pimeitä päiviä ja taivasta kirkkailla magneettisilla vaikutuksilla.

Totuus on, että näiden osien eksoottisen kohdan ansiosta muiden pohjoismaisten kirjailijoiden rikosromaani Mankell ylös Jo nesbo (koska se kattaa suurimman osan kronologisessa järjestyksessä), se on voittanut vuosia.

Mutta mielestäni vain Arnaldur käyttää tätä kykyä kertoa kylmän ja vieraanvaraisen maan telluuristen voimien välillä metaforina minkä tahansa psykopaatin sisäiselle sydämelle.

3 Arnaldur Indriðasonin suosittelemia romaaneja

Varastettu viattomuus

Paras edustaja pohjoismainen genre noir, saaristoversio, palaa yhdellä suurimmista psyykkisistä jännitteistään juonessa kohti tätä kokonaista trilleriä, joka liittyy telluurista syntyviin pelkoihin hyödyntäen Islannin valtavaa yksinäisyyttä, joka on kotoisin paitsi kirjailijasta itsestään myös hänen kauheasta asetukset ja hänen häiritsevät hahmonsa.

Koska islantilainen Arnaldur Indridason hän harrastaa syvää kertomusta rikollisen tämän puolen sisällä, joka on antanut niin paljon maailmankirjallisuudessa viime vuosikymmeninä. Ja tulla Islannin suureksi eksponentiksi, kukaan hänen kaltaisensa ei hyödynnä jäisiä maisemia, leveitä aroja, joissa ei ole mahdollista piilopaikkaa kuukausien ja kuukausien seulotun pimeyden ulkopuolella ...

Tässä varastetussa viattomuudessa, jonka kirjailija esittelee meille tässä yhteydessä, tapaamme kaksi hahmoa, jotka ovat juuri lähteneet näyttämöltä, kun synkkä leikkuri ottaa heidät väkivaltaisesti esiin. Kuolema on vienyt heidät pois osana synkkää suunnitelmaa, jonka viimeisen paljastamisen jälkeen vanha hyvä tarkastaja Erlendur joutuu viemään ainoan mahdollisen vihjeen: menneen suhteen opettajan ja opiskelijan välillä.

Niistä oppimis- ja opetuspäivistä on kulunut pitkä aika. Opettaja jatkoi harjoittelua sellaisenaan, kun oppilas on lopulta vajonnut mielisairauteen seurauksena siitä, että Jumala tietää, missä helvetissä hän vieraili.

Mutta nyt molempien kuolema avaa hulluuden ja pelon tummentaman polun. Polku, joka näyttää johtavan tuon helvetin tuleen, joka on lopulta polttanut heidät molemmat. Koska nuoren skitsofrenian ja hänen entisen opettajansa itsemurha menivät naimisiin jonkun muun kanssa, jolla on sanoinkuvaamaton salaisuus, jonka yksinkertainen löydettävyys tuntui paremmalta.

Kuolemanhiljaisuus

Islanti, itse asiassa saari, joka on eristetty Euroopan mantereelta, mutta joka voi kuitenkin sisältää myös salaisuuksia tuolta pimeältä ajalta 39-45, toisesta maailmansodasta.

Jotkut nykyajan luut herättävät kaikenlaisten tutkijoiden uteliaisuutta etsivästä Erlendurista arkeologeihin itse, jotka ottavat kaivamisen tehtävät vastaan.

Salaperäiset luut löytyivät Reykjavikin lähellä olevista kivisistä kukkuloista, joita puolustuskyvyttömät asukkaat käyttivät viimeisenä turvapaikkana, kun he havaitsivat jossain vaiheessa, että kaukaiset sodan rummut vaikuttivat myös heihin.

Luiden tutkiminen päättyy matkalle paikallisten muistamiin tarinoihin, synkkiin mielikuviin ja tapahtumiin, jotka muodostavat synkkän tarinan, jonka islantilaisten muistin jää näytti pitäneen turvassa kaikkien parhaaksi.

Varjojen kulku

Muinaiset salaisuudet luiskahtavat tämän vanhan Reykjavikin tarinan läpi. Kuten Hautakammion hiljaisuudessa, toinen maailmansota ja englantilaisten ja amerikkalaisten liittolaisten asentaminen saarelle, joka sijaitsee strategisesti markkinoilla, synnytti hyvin selvän kulttuurishokin.

Kaikki eivät tunne toisiaan saarella, mutta suuri osa siitä, mitä ei pitäisi tietää, päätyy tietämään. Joten salaisuuksien hautaamisesta tuli lopultakin tapana näissä osissa. Jo noina vaikeina sodanvuosina ja vielä tänäkin päivänä elämä voi roikkua langassa heti, kun tapaat tai osallistut johonkin perheen häpeään ...

Muut Arnaldur Indridasonin kirjat ...

Arktinen talvi

Mitä aiemmin kommentoin lavan matkimisesta osana kirjoittajan mielikuvitusta. Talvi, jolla ei näytä olevan loppua, tummentaa Islannin maailmaa.

Ilman aurinkoa ihminen rikkoo vuorokausirytmin tasapainon, ja totuus on, että mieli kärsii sen vaikutuksista. Puukotettu lapsi ilmestyy kadun keskelle jään väliin. Sen thaimaalainen alkuperä viittaa muukalaisvihan puhkeamiseen.

Ongelmana on, ettei potentiaalisista tappajista ole pulaa. Romaani, joka syventyy maailman kylmimpään talveen ja sielun hallitukseen.

Muita Arnaldur Indridasonin suosittelemia kirjoja

Reykjavikin yöt

Armolliset uhrit, jotka vaeltavat kaduilla ilman horisonttia tai määränpäätä. Asunnottomat, joista kukaan ei välitä, mutta joista voi joskus tulla osa suunnitelmaa, tai sivuvaikutuksia synkässä juonessa, joka liikkuu samoilla autioilla kaduilla, teki heidän alueensa. Jopa Reykjavikin kaltaisilla jäisillä kaduilla, joissa näyttää siltä, ​​että kukaan ei voi tarkkailla tai todistaa mitään, mikä voi tapahtua kostona tai tilinpäätöksenä... Koska kodittomatkin voivat olla kodittomia, kun he pakenevat jostain menneisyydestä suurilla salaisuuksilla.

Islannin pääkaupungin vanhalla suoalueella kodittoman miehen ruumis näyttää kelluvan lammikossa. Koska melkein kukaan ei välitä hänen kuolemastaan, poliisi lopetti tapauksen nopeasti. Yksi ongelma vähemmän. Kuitenkin nuori agentti nimeltä Erlendur, joka tunsi kerjäläisen hänen kierrokseltaan kaupungin sydämessä, alkaa olla pakkomielle traagisen tapahtuman olosuhteista. Useat yksityiskohdat osoittavat, että kyseessä ei ollut yksinkertainen onnettomuus, ja Erlendur on vakaasti vakuuttunut siitä, että jokainen ansaitsee oikeuden.