Jakamamme kortit, Ramón Gallart

Onnistunut metafora pöydällä olevien korttien ja sen välillä, mitä elämällä vihdoin on. Sattuma ja se, mitä jokainen ehdottaa, astui kerran elämän peliin. Bluffaaminen voi olla menestynein liike, mutta on aina hyvä pystyä huijaamaan, kunhan he eivät ole yksinäisiä.

Hugon tapauksessa hänen asiansa on aina nostaa tarjousta ja jopa rikkoa kantta tarvittaessa. Koska etsiessään parasta kumppania, jonka kanssa tavoitella menestystä pelin lopussa, päähenkilömme voi ottaa kortit ulos hihastaan ​​paeta yksitoikkoista peliä, kun vain heittää kortteja heittääkseen.

Ja se ei koske vain rakkautta, jonka osoitan pariskunnille. Tässä romaanissa kaikki kohtaamiset ovat parituksia syntyvistä intohimoista, ystävyydestä tai täydellisimmästä sattumasta. Ja kirjailija käyttää tätä hyväkseen paljastaakseen hahmojen sielun maagisen realismin vivahteella. Ei teeskentelyä, histrioniikkaa tai ylinäyttelemistä. Vain kirjailijan sitoutuminen antaa koko elämä niille, jotka seuraavat meitä olemassaolonsa matkalla. Ja tämä saavutetaan ikään kuin tuntisimme jokaisen hahmon jo jostain muusta elämästä. Koska luonnollisuus tässä romaanissa on kuin lahja välitöntä empatiaa kohtaan.

Epäilemättä tämän juonen hahmot ovat vuorovaikutuksessa todenperäisyyden ja läheisyyden maagisen tunteen kanssa, joka saa meidät kokemaan intensiivisimpiä seikkailuja. Koska tarina etenee pikkuhiljaa kohti kaikenlaisia ​​sotkuja. Onnellisuus, heidän pelaamansa kortit ja jokaisen pelaajan rohkeus tehdä tilaus tai väärentää pokerinsa.

Ja niissä Hugon rooli toimii elämäkerrallisena tekosyynä. Kaikki pyörii Hugon ympärillä, joka elää tuhat ja yksi päivittäinen seikkailu kirjallisuuden klassisimman härkämiehen kanssa. Kaveri toisinaan sankareiden välähdyksistään (määrittää sankariksi kuka tahansa, joka yksinkertaisesti tekee mitä voi), mutta myös kurjuutensa nihilististen mielikuvien välillä. Hugon luonnehdinnassa on kaikkea, mikä sopii jokaisen naapurin pojan ristiriitaisuuksiin.

Juoni on muotoutumassa kuin hirmumyrsky, joka on saamassa Hugon kiinni. Hahmot, kuten Cris tai Manolo, tukevat tapahtumien nopeaa kehitystä, joka asettaa heidät aavistamattomien syvyyksien ylle, kun tarina lähtee liikkeelle. Tuloksena on räjähdys, todellisuus, joka on ladattu dynamiitilla sen perustuksissa ja joka toisaalta päätyy räjähtämiseen, samalla kun se räjähtää myös korttinsa maksimissaan pelanneen Hugon kaltaisen hahmon sisältä. Parempaan tai huonompaan.

Voit nyt ostaa Ramón Gallartin romaanin "Kortit, jotka koskettavat meitä" täältä:

Jakamamme kortit
arvosana viesti

Jätä kommentti

Tämä sivusto käyttää Akismetiä roskapostin vähentämiseksi. Lue, miten kommenttitietosi käsitellään.