3 parasta Tobias Wolffin kirjaa

Likaisella realismilla on kaksi näkökohtaa, joista nihilistisin on johtanut Charles Bukowski o Peter John Gutierrez ja toinen on täynnä suurempia vaatimusten merkityksiä, joita edustaa Tobias Wolff. Ero on eräänlainen täydellinen kieltäminen tai päinvastoin ehdotus taistella pettymystä vastaan, kiistää kaikki, mikä rajoittaa meitä, myös itseämme. Mutta tätä varten Wolffin tehtävänä on esitellä meille joukko vastenmielisiä häviäjiä, ehkä vain heijastus siitä, mitä on ...

Lopulta kyse on kuitenkin esityksistä. Kirjallisuus, riippumatta lajityypistä, kertoo lopulta vain tarinan. Ja tarkoitus on kirjoittajan ja lukijan välissä. Tämä tulkinnanvapauden tila syntyy siitä, mitä kirjoittaja haluaa aika ajoin selvittää hahmojensa vuoropuhelujen välillä ja mitä lukija haluaa ymmärtää. Se ei voi olla muulla tavalla.

On totta, että joskus, kun tappio ilmenee niin jyrkästi, ettei edes paras itsensä auttamisguru pystyisi tuomaan esiin kidutetun sielun vähiten positiivista puolta, Tobias Wolffin hahmoille jää vain pakotettu fantasia. heille tapahtuvan epäsuhta ja niiden ihmisten keskinkertaisuus, jotka voivat edelleen huonosti piilottaa onnettomuutensa.

Silloin tapahtuu, että heidän fantasioissaan ja jopa harhaluuloissaan käy ilmi, että Wolffin hahmot ovat viidakon aidoimpia, koska he eivät peitä tai suodata mitään. Ja silti, Wolf onnistuu lisäämään sen kriittisen aikomuksen, joka päätyy lukijan puolelle suurimmalla varmuudella.

Tobías Wolffin suosituimmat kirjat

Tämän pojan elämä

Jossain kirjassa Stephen King Kirjoittamisen osalta hän paljasti erityisen lapsuuden, jota vaivasi onnettomuudet, sairaudet ja puutteet. Kun tunnet omistautumista kirjailijaa kohtaan, sellaisia ​​kirjoja omaelämäkerrallisten välillä, joilla on mullistava asia mytologisoida asia (se tapahtuu meille kaikille, kun idealisoimme hyviä aikoja), niistä tulee jännittäviä seikkailuja kirjoittajan syille.

Tässä tapauksessa Tobías Wolff kertoo hahmonsa transkriptiossa myös lapsuudestaan. Ja Wolffin lapsuuden ja nuoruuden omituiset päivät näkyvät sillä seikkailun kirkkaalla loistolla, joka kuvaa myöhemmin mustaa valkoisella, kuten kohtaloa, jonka on kirjoittanut jotain ylivoimaista niin, että se vihdoin todistetaan elämästä reunalla.

On paljon rohkeutta, jota ei tarvita antautumaan toiselle puolelle amerikkalaista unelmaa, jossa painajaisten päähenkilöt elävät ja joita kukaan ei halua tunnistaa kukoistavassa Yhdysvalloissa trompe l'oeilin jälkeen. Mutta on myös paljon tarvittavaa tasapainoa liiallisuuden ja vaikeuksien välillä. Kuivumisessa on aina jotain kiintymystä ja inhimillisyyttä. Koska voit olla järkyttynyt vasta, kun tiedät päinvastaisen, jotakin aitoa onnellisuutta, jota ehkä mukavan elämän keskellä ei koskaan löydy.

Vanha koulukunta

Ja jos kyse on kirjailijan motiivien käsittelemisestä lopulta yhdeksi, tämä romaani heitetään avoimeen hautaan kertojan, todellisuuden ja fiktion välisten peilien, sielun päättäväisten riisuakseen muiden edessä opeta, mikä on tai mitä muut haluavat minun olevan ...

Kuinka pitkälle nuori kirjailija pystyy menemään saavuttaakseen pyhitetyn kirjailijan tunnustuksen?Kertoja on päättänyt sopia elitistiseen kouluunsa, ja hän on oppinut sulautumaan luokkatovereihinsa ja kilpailemaan heidän kanssaan paikasta, jossa hänen kirjallinen tehtävänsä toteutuu. Mutta matkan varrella hänen on opittava kertomaan totuus itsestään.

Wolff tuo nuoren kirjailijan katseen ja kysyy meiltä: Keitä me olemme? Henkilö, jota luulemme olevani, henkilö, jota näytämme muille, tai henkilö, jonka muut kuvittelevat meidän olevan? Tobias Wolff kohtaa tämän pojan elämässä hämmästyttävän mestarillisen proosan ja emotionaalisen hienovaraisuuden, joka kohtaa epäselvän rajan tosiasian ja fiktion välillä. Romaani kirjallisuuden viettelevästä luonteesta.

Tästä tarinamme alkaa

Muiden tarinoiden kanssa Metsästäjät lumessa, näissä Tobías Wolffin lyhyen kertomuksen näytteissä löydämme hänen kertomuksensa täydellisen synteesin. Lyhyys taustalla ja lyhyys muodossa, mutta aina kaksinkertaiset lukemat symboleista ja ideoista, jotka on hahmoteltu ripeästi, joka riisuu ne kokonaan sairaallemme.

Lapset, jotka löytävät valheista tavan palauttaa merkitys ympäröivälle maailmalle, veljet, jotka eivät ymmärrä toisiaan, parit, jotka hajoavat erämaamatkan aikana, nainen, joka vakoilee naapureitaan, ystävät, jotka lähtevät metsästämään joka voi mennä pieleen vain tai sotilas, jolle kerrotaan hänen äitinsä kuolleen. Kaikki näiden tarinoiden hahmot kohtaavat jokapäiväisiä olosuhteita, jotka ovat kuitenkin poikkeuksellisia. Kirjailijan uransa huipulla Wolff osoittaa suuren tarinan ihmeellisen voiman herättää, yllättää ja muuttaa lukijoita.