Paolo Cognetin 3 parasta kirjaa

Kirjailija Paolo Cognetti hän on yksi niistä kirjoittajista, jotka ovat päättäneet liukua kaunokirjallisuuteensa ylitsepääsemättömänä, melkein filosofisena, makuun historiasta ja humanistisista vaikutuksista.

Ja silti kyse ei ole moraalisten tarinoiden kirjoittamisesta tai monimutkaisten seurausten juonen naamioimisesta. Cognetti näyttää vain etsivän jonkinlaista impressionismia, eksistentiaalinen kangas hahmojen ympärille, jotka esitetään tunteidensa alastomuudessa, melkein aina positiivisen ajattelun kanssa kiistattomassa realistisessa kosketuksessa, joka lopulta liukuu ajan kulumisen melankoliseen tunteeseen.

Päähenkilöt, jotka lähtevät kohtaamaan uudelleen sen, mitä he olivat, tunnustukset sen jälkeen, kun he elivät, kun se, mitä he elivät, asettavat nämä hahmot jo puoleen elämästä, josta Dante jo puhui Jumalallinen komedia.

Tietenkin, mitä ikinä onkaan ajatella uudelleen mehukkaita introspektiivisiä ongelmia, tuo nykyään aina tuon jäljittelevän maiseman, luonnollisen tiedon niin paljon, että päähenkilö saattaa käydä läpi. Ja jos ehdotetut toimet edistävät myös tätä henkilökohtaisten seikkailujen etua, vielä paremmin.

Paolo Cognetin suosituimmat kirjat

Kahdeksan vuorta

Ystävyys ilman triviaa, ilman vääryyttä. Harvat meistä voivat laskea ystäviä yhden käden sormilla, syvimmässä ystävyyskäsityksessä, sen merkityksessä ilman kiinnostusta ja vahvistamalla kauppaa. Lyhyesti sanottuna kiintymys, joka ylittää kaikki muut siteet, joista jonkinlainen vastavuoroisuus syntyy.

Se, mitä meille tässä kirjassa Pietron ja Brunon välillä kerrotaan, palauttaa meidät olemuksemme ytimeen, ystävyyteen, jonka joskus löysimme, siteisiin, jotka sitomme jopa verellä. Kasvamisen ei aina tarvitse olla jättäen paratiiseja. Niin kauan kuin pystyt ylläpitämään yhtä tai niitä ystäviä, joiden kanssa lukit tuon särkymättömän kiintymyksen, voit kasvaa sovitettuna lapsuuteesi, joka näki sinun poistuvan. Emotionaalinen ja transsendenttinen lukeminen, ei syvä mutta kevyt käsitys kohtalon taikuudesta, joka tulee ja menee, joka väittää sinut osana toista ihmistä ja että vain sen avulla löydät jälleen merkityksen vaeltaessasi ympäri maailmaa.

Pietro kulkee kaupunkien välillä ja luo yhden niistä omaisuuksista, jotka voitetaan kovalla työllä ja sitkeydellä. Bruno pysyy Dolomiittien vuoristossa. Mutta he molemmat tietävät, että korkeiden huippujen, laajojen niittyjen ja syvien rotkojen välissä aika odottaa heitä. Sulkeet, joiden avulla voit kertoa Jumalalle tai kenelle tahansa arvosi menneisyydestä ja tulevaisuudesta, vanhemmista, rakkaudesta, syyllisyydestä ja unista. Romaani, joka kulkee ympäri maailmaa kuin sammumaton kaiku, joka syntyy kahdeksan vuoren väliin.

Villi poika

Allegoria hylkäämisestä filosofiana. Asketin siunaus ainoana lumelääkkeenä kohti vapautumista. Poika, joka on nyt mies, löytää vaikean majoituksen sosiaalisissa sopimuksissa, jo esitetyissä kaavoissa, ideologisissa sovituksissa.

Kertoja lähtee liikkeelle. Ensimmäiset askeleet ovat täynnä epävarmuutta. Mutta kun hän menee, kaveri huomaa, että asia yrittää selviytyä tunteaksesi, että olet elossa, että ei ole pahempaa työtä kuin sallia itsesi hidastaa. Se, mikä saattoi odottaa häntä, kun hän tuli vanhaksi, oli se katkera katumus, josta hän ei ollut palannut. Vuorien (tietysti), ohikiitävien vuorovaikutusten välillä muiden ihmisten kanssa (kuten kirjoittajan näkemys pohjimmiltaan), eläimistä ja niistä luonnonvoimista, jotka yhdistävät hänet uudelleen olemukseen muiden raa'iden korvikkeiden kanssa XNUMX. vuosisadan yhteydellä, kertoja päätyy matkasta nauttiminen, tunne kuulumisesta pohjimmiltaan elämän kiertokulkuun.

Ilman huipulle pääsyä

Maailman huippu ei ole enää sitä mitä se oli ennen. Se ei enää tarjoa tätä mystistä näkemystä, koska satoja sunnuntai-ihmisiä on ikuistettu supermarketin kaltaiselle linjalle päästäkseen huipulle. Joten ei haittaa toipua siitä lähes jumalallisesta vuoren hengestä tämänkaltaisten tarinoiden kautta, jotka välitettiin tällä kertaa upeassa matkavihkossa.

Onneksi Nepal tarjoaa monia muita skenaarioita, jotka liittyvät tähän kuolemattomuuteen, hengellisyyteen maailman korkeimmalta alueelta, jolta voi tehdä tarjouksen tai kutsua tähtiä. Cognetti kutsuu meidät tekemään pitkän matkan vaiheittain tämän maan ympäristössä, joka on vetäytynyt kuin mikään muu kohti korkeinta. Everestin ulkopuolella on paikkoja, jotka ovat lähes koskemattomia häikäilemättömille valokuvaajille. Ja siellä meitä liikuttaa Cognetti, joka tekee atavistisesta kiehtovan yhteyden sen paikan telluuriin, joka yrittää koskettaa taivasta.

Cognetti etsii maailman loppua tavatakseen matkalla. Elämä teki seikkailuja ja esitteli intensiivisinä siemauksina pakkasen ja naturalististen lukujen outon askeettisen suojan välillä, jotka tarjoavat vastauksia vain täydellisestä kokemuksesta materiaalin hävittämisestä sivilisaation etäisyydellä.